Siiri”Äitee” Rantasen (s. 14.12.1924) kansainvälinen menestys alkoi naishiihdon historiallisesta ensiesiintymisestä olympiarenkaiden alla 1952 Oslossa. Hetki oli myös ikimuistoinen Suomen hiihdolle, kun Rantanen varmisti 10 km:n matkalla Suomelle kolmoisvoiton kultaa hiihtäneen Lydia Widemanin ja hopealle yltäneen Mirja Hietamiehen jälkeen.
Neljä vuotta myöhemmin Italian Cortinassa Rantanen ratkaisi olympiahistorian ensimmäisen naisten viestivoiton Suomelle ohitettuaan Neuvostoliiton hiihtäjän ankkuriosuudella. Kolmansissa olympialaisissaan Yhdysvaltain Squaw Valleyssa Rantanen saavutti viestipronssia. Kolmen olympiamitalin lisäksi palkintokaapissa on kolme MM-hopeaa ja kaksi MM-pronssia sekä 28 Suomen mestaruutta, joukossa yksi maastojuoksusta ja yksi maantiepyöräilystä. Rantanen nousi vielä yli 50-vuotiaana korkeimmalle korokkeelle voitettuaan Finlandia-hiihdon (75 km) 1976 ja 1977. Urheilutoimittajat äänestivät hänet Vuoden Naisurheilijaksi neljästi (1954, -56, -58 ja -59). Menestys kahden lapsen äitinä toi Siiri Rantaselle lisänimen ”Äitee”. Vuonna 2009 hän sai Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuren ansioristin ja Urheilugaalassa 2012 Rantanen nimettiin Suomen urheilun Hall of Fame –kunniagalleriaan.
LydiaWideman-Lehtonen (s. 17.5.1920) on maailman urheiluhistorian ensimmäinen naisten hiihdon olympiavoittaja Oslon kisoista 1952. Hänen menestystään täydensivät tuolloin Mirja Hietamies ja Siiri Rantanen sivakoimalla Suomelle kolmoisvoiton.
Ensi toukokuussa 97 vuotta täyttävä hiihtosankari on vanhin elossa oleva suomalainen olympiavoittaja ja olympiamitalisti. Wideman aloitti hiihdon nuoruusvuosinaan ja nousi ensimmäisen kerran palkintopallille Lotta Svärd -järjestön mestaruuskilpailujen pronssimitalistina vuonna 1941. Wideman jätti hiihdon sotien jälkeen neljäksi vuodeksi palaten laduille kaksoissisarensa Tyynen menestyksen innoittamana. Hän nousi neljässä vuodessa maailman parhaaksi naishiihtäjäksi: Oslon olympiavuonna 1952 hän oli voittamaton kaikissa kevään kilpailuissa. Wideman lopetti huipulla avioiduttuaan kesällä 1952 Paavo Lehtosen kanssa, mutta hiihto ei jäänyt kokonaan, sillä hän toimi Suomen Hiihtoliiton liittovaltuuston jäsenenä 1957-1965 sekä maajoukkueen leireillä asiantuntijana.
