Urheilun juurilla: Soutaminen ja huopaaminen loppui nyt - Atlantin yli ja takaisin soutanut Jari Saario irtisanoutui työstään ja toteuttaa uusia unelmiaan

Jari Saario on 51-vuotias uransa palomiehenä tehnyt perheenisä, joka sisäsoudun kautta on toteuttanut unelmansa ylittäen yksin Atlantin soutaen. Atlantin-soudun aikana suuresti kansan tietoisuuteen noussut Saario nauttii itsensä haastamisesta ja kertookin nyt, miten tämänkaltainen suoritus on mahdollinen ja miten siihen on pystynyt valmistautumaan. 

"Uskallan sanoa olevani soutaja, mutta ammatiltani olen palomies. Perheeseeni kuuluu vaimo ja kaksi lasta. Urheilutaustaltani olen harrastanut monenlaisia lajeja, kilpaillut joissakin, ei niinkään vakavissaan, vaan rakkaudesta urheiluun. Osallistun mielelläni urheilutapahtumiin ja kisoihin. Sisäsoutu on ollut laji, joka on innostanut minua eniten, ja viime aikoina soutaminen on muuttunut enemmän retkiluontoiseksi. Viimeisimpänä saavutuksena mainittakoon, että olen soutanut Atlantin yli, ja vaikka joku ei nimeäni välttämättä tunne, niin moni saattaa olla kuullut, että joku on suorittanut tällaisen merkittävän souturetken.”

Jari ilmoitti omalla Instagram-tilillään perjantaina 26.1.2024 päättävänsä uransa palomiehenä ja keskittyvänsä jatkossa uusiin seikkailuihin soutuprojektin johdosta.

Minkälaisena muistat omat ensimmäiset muistosi liikunnan parissa?

”70-luvusta on jo aikaa, mutta silloin vanhemmat osallistuivat vähemmän lastensa urheiluaktiviteetteihin. Urheilu oli tuolloin paljon yksilöllisempää. Itse pelasin lapsena jalkapalloa ja jääkiekkoa, mutta noin viidennellä luokalla vanhemmat sanoivat, että nämä lajit ovat liian kalliita. Se oli hirveä pettymys, sillä rakastin erityisesti jääkiekkoa. Yritin jatkaa, ja valmentajakin yritti vakuutella vanhemmilleni, mutta se ei onnistunut.

Sen sijaan aloitin judon ja nyrkkeilyn, koska ne olivat taloudellisesti helpompia lajeja. Olen myös harrastanut erilaisia muita aktiviteetteja. Olen työskennellyt palomiehenä lähes koko urani ajan, ja meillä on ollut palomiesten kesken omia urheilukisoja. Työvuoroilla tuntui, että meillä oli aina pakollinen liikuntahetki. Oli hauskaa, koska lajilla ei ollut väliä – kokeilimme kaikkea hölmöäkin ja kilpailimme keskenämme lähes kaikessa.

Urheilu tuo mielestäni positiivista energiaa. On hienoa kannustaa muita ja jakaa omia tekniikoita eri lajien parissa. Uskon, että urheilussa pitäisi olla enemmän tätä positiivista ilmapiiriä. Sanon aina, että mitä kovempi vastustaja, sitä enemmän se motivoi sinua treenaamaan.”

Kerro alkuun vähän uskomattomasta soudustasi, mistä kaikki oikein lähti liikkeelle?

”Unelmoin aina soudusta valtamerellä, tehdä jotain ainutlaatuista ja näyttävää. En tiedä paljoakaan myynnistä tai markkinoinnista, mutta minulla oli työkaverina Joonas Mäkipelto, joka on tehnyt maailmanennätyksen leuanvedossa ja järjestänyt erilaisia projekteja. Näiden projektien taustat ja niiden myyminen näyttävät olevan valtavan haasteellisia ja siinä sain apua häneltä.

Kysyin perheeltäni lupaa tällaisen projektin toteuttamiseen, ja he tukivat minua. Kesti kuusi vuotta saada tarpeeksi yhteistyökumppaneita, mutta lopulta sain mahdollisuuden lähteä. Sinä aikana tein muutamia lyhyempiä soutuprojekteja Helsingistä Tallinnaan ja Kööpenhaminaan, mutta ne olivat kaikki valmistautumista isompaan projektiin ja samalla mahdollisuus löytää lisää yhteistyökumppaneita.

Toivon, että nuoret urheilijat saavat koulutusta siitä, miten olla yhteydessä yrityksiin. Se on haastavaa, ja Suomessa olisi mielestäni tuettava enemmän urheilijoita ja kannustettava yrityksiä tukemaan heitä. Urheilijoiden ei pitäisi käyttää kaikkea aikaansa oman brändinsä rakentamiseen, vaan he voisivat keskittyä enemmän itse harjoitteluunsa, jos heillä olisi enemmän tukea. Tämä voisi luoda entistä enemmän huippu-urheilijoita ja nostaa Suomen asemaa urheilumaailmassa.”

Oletko jo nuorena kokeillut henkisiä ja fyysisiä rajoja vai onko se tullut vasta vanhempana?

”Lapsuudesta asti, kun vietin aikaa merellä isäni kalastusharrastuksen vuoksi, meri on ollut minulle erittäin tuttu ympäristö. Tunnen merellä toimimisen periaatteet ja olen oppinut, miten toimia vaikeissa sääolosuhteissa, kuten vesisateessa. Jo nuorena tiesin, että minulla on fyysinen kapasiteetti suoriutua pitkistä suorituksista, huonolla rytmillä ja vähällä energialla.

Atlantin yli -soudusta tiesin heti, että siellä voisin hyödyntää vahvuuksiani. Vaikka en pystyisi koskaan tavoitella olympiavoittoa soutamisessa, tiesin, että kyseinen projekti tarjoaisi mahdollisuuden käyttää kaikkia vahvuuksiani. Vaikka en ollut aiemmin tehnyt ultrajuoksuja tai vastaavia suorituksia, olen tottunut fyysiseen työhön ja tiesin, että pystyisin selviytymään haasteista. Ainoa haaste oli löytää rahoitus toteutukselle.”

Millaisia uhrauksia tai valintoja olet joutunut tekemään, että tällainen suoritus on ollut mahdollista?

”Kyllä, tähän projektiin on todellakin uponnut paljon aikaa, mutta samalla se on ollut unelmani, jota olen lähtenyt toteuttamaan. En oikein tiedä, voiko sitä kutsua uhraukseksi loppujen lopuksi, sillä totta kai tällaisiin tavoitteisiin on panostettava, ja ne eivät tule ilmaiseksi. Tuntuu vieläkin paremmalta saavuttaa tavoitteet, kun niihin on tehnyt niin paljon työtä.

Aika olisi voinut kulua enemmän perheen kanssa, mutta meillä on ollut paljon tukea ja ymmärrystä. Vaikka olen ollut mukana projektissa, olen silti pystynyt olemaan läsnä perheeni elämässä. Projekti on tuonut heillekin paljon, vaikka moni voisi ajatella, että perhe olisi huolissaan. He ovat kuitenkin luottaneet tekemiseeni, ja olen kiitollinen siitä.

Monet ihmiset ovat olleet mukana tukemassa, ja toivottavasti olen pystynyt välittämään heille hyvää fiilistä. Urheilu vaatii aina taustatukea ja talkootyötä monilta ihmisiltä, eikä kaikille voi antaa tunnustusta riittävästi. Tunnen, että en ole uhrannut mitään, vaan kaikki, mitä olen tehnyt, on ollut osa unelmaani.”

Millaisia ajatuksia käy läpi tilanteessa, jossa ollaan keskellä avomerta yksin?

”Kun lähdin soutuprojektiini Atlantille, se oli alusta alkaen haastavaa. Mielessäni pyöri monia epävarmuustekijöitä, mutta minulla oli jatkuvasti usko siihen, että pääsen merelle. Vene ei ollut paras mahdollinen, mutta tiesin sen pysyvän pinnalla. Menomatkalla tavoitteenani oli ylittää omat rajani ja toteuttaa unelmani. Mietin matkalla myös perhettäni, heidän voimaansa ja heidän arkeaan.

Alussa tyttäreni viestittivät voimaa ja tsemppiä, mutta huomasin matkalla, että he alkoivat tottua ajatukseen siitä, etten tulisi uppoamaan. Menomatka oli täynnä mietteitä muista, mutta siitä tuli lopulta valtava inspiraation lähde itselleni. Se toi voimaa ja valoa soutuarkeen.

Paluumatka oli vaikeaa taloudellisesti, ja tuolloin kutsuin kaikkia, jotka seurasivat ja tukivat matkaani, soututiimiläisiksi. Paluumatkalla koin onnistumisen tunteen, ja siitä tuli käännekohta. Istuessani veneessä tiesin, että edessä olisi rankka matka, mutta tunsin voittajan fiilistä. Unelmani oli loppusuoralla, vaikka Pohjois-Atlantilla oli vielä paljon haasteita. Tunsin voittajan oloa, vaikka matkalla kohtasin kylmää, nälkää ja huonoa unta. Hymy oli kuitenkin huulillani koko ajan, ja tiesin selviytyväni.

Tämä kuusivuotinen matka on ollut kovaa työtä ja täynnä haasteita, mutta uskoin, että tämä tarina tulee olemaan vielä parempi, kun se päättyy kotiutumiseen. Olen kokenut kaikenlaista, mutta hymyilen ja tiedän selviytyväni kaikesta. Enemmänkin on vielä tapahtumassa, ja tämä tarina jatkuu.”

 

Pelottiko kertaakaan?

”Paluumatkalla vene kääntyi ylösalaisin peräti 13 kertaa. Kuitenkin, vaikka olin useita kertoja ylösalaisin vedessä, minulla ei ollut missään vaiheessa paniikkia tai kuolemanpelkoa. Luotin siihen, että selviäisin, vaikka vene jäisi veteen.

Tiesin, mitä tehdä, sillä olen pelastussukeltaja palolaitoksella, ja olen harjoitellut vastaavissa tilanteissa. Lokakuussa vesi oli kylmää, mutta minulla ei ollut paniikkia. Enemmänkin harmitti, jos vene jäisi merelle. Halusin tarinalle onnellisen lopun, ja toivoin, että vene pääsisi vielä Suomeen. Vaikka tämä kuulostaa erikoiselta, pelkäsin enemmän veneen puolesta kuin omaa henkeäni. Tuntui koko ajan siltä, että tulisin selviytymään hengissä.”

Miten soutaessa nukutaan, syödään, jalotellaan?

”Veneessä seisominen ei ollut mahdollista, ja venyttely jäi vähäiseksi. Vene painoi vain 450 kg ja heilui kuin huvipuistolaite, mikä vaikeutti seisomista. Jalkojen venyttely jäi käytännössä kokonaan, ja nukkuminen oli erittäin vaikeaa.

Ennen lähtöä olin laskenut tarvitsevani päivittäin 6000 kilokaloria, mutta todellisuudessa söin huomattavasti vähemmän. Parhaimpina päivinä söin ehkä 2500kcal, kun taas huonoimpina päivinä sain ehkä vain 550kcal. Päivät olivat äärimmäisen pitkiä soutamisen takia.

Matkan aikana kehoni koki suuria muutoksia, ja paino putosi 25 kg. Pituuttakin lähti matkan aikana 3cm. Nämä fyysiset muutokset kertovat selvästi, miten rankka reissu on ollut.”

 

Onko soudulta jäänyt mieleen jotain erityistä hetkeä?

”Kun lähdin Kanadasta, ilmavoimat tekivät minulle ylilennon. He pitivät soutuani ainutlaatuisena ja se olihan heidän ylilentonsa unohtumaton tapahtuma. Toinen ikimuistoinen asia olivat eläinkohtaamiset, erityisesti suuret valaat, ja se tunne, kun näki isoja kaloja. Ne olivat erityisen siistejä kokemuksia.

Matkan edetessä tuli myös hienoja hetkiä, kuten nähdessäni Irlannin rannikon ja tajusin kulkeneeni niin pitkälle, että näin jopa Kaledonian kanavan brittien kautta. Kaikki nämä ovat olleet upeita kokemuksia, mutta ilmavoimat ja kohtaamiset kalojen kanssa ovat varmasti olleet kohokohtia. Nämä hetket tekevät koko matkasta erityisen merkityksellisen.”

Oletko saanut oppeja matkasta elämääsi tai jaettavaksi eteenpäin?

”Kun ympärillä olevat ihmiset kannustavat ja tukevat, siinä on älyttömän suuri voimavara. Tämä kannustus luo uskoa siihen, että suuretkin ja utopistiset haaveet voivat toteutua, kunhan tekee paljon töitä ja sitoutuu päämääräänsä. Kaikista suurimmat unelmat saattavat muuttua todellisuudeksi, kun niiden eteen näkee vaivaa ja on valmis tekemään uhrauksia.

Tärkeää on myös ymmärtää, miten suuri vaikutus kannustuksella ja tukemisella voi olla muiden elämässä. Kaikki kohtaavat haasteita, mutta positiivinen asenne auttaa niistä selviytymisessä. Positiivisuus ei tarkoita ongelmien välttelyä, vaan niistä oppimista ja eteenpäin katsomista. On turha jäädä murehtimaan menneitä, sillä niistä voi ottaa opiksi ja kasvaa. Kaikissa tilanteissa on tärkeää säilyttää positiivinen asenne ja uskoa siihen, että vaikeudet voi voittaa. Jokainen haaste on mahdollisuus oppia ja kasvaa, ja sillä tiellä voivat toteutua ne kaikkein hulluimmatkin haaveet.”

Millaista mielen lujuutta vaatii että on valmis ylittämään itsensä näin?

”Olen vahvasti sitä mieltä, että henkinen vahvuus on avain menestykseen, ja suosittelen kaikille, olivatpa he urheilijoita tai arkielämässä toimivia, harkitsemaan life coachingia. Tällainen ulkopuolinen tuki voi auttaa muokkaamaan ajattelua ja kasvattamaan henkistä kapasiteettia. Atlantin ylityksessä kohtasin stressitekijöitä, kuten myrskyjä, mutta life coaching opetti minulle yksinkertaisia keinoja niiden hallintaan. Rentoutuminen, hymyileminen ja positiivinen asenne olivat avaintekijöitä vaikeuksien voittamisessa ja eteenpäin katsomisessa.”

Uskoitko kun lähdit tähän suoritukseen, että se keräisi näin paljon huomiota ympäri maailmaa?

"Soudun aikana halusin varmistaa, että mahdollisimman moni voisi elää mukana soutuarjessani. Siksi oli tärkeää saada satelliittivälineet, joiden avulla pystyin jakamaan tarinaani reaaliaikaisesti. Halusin, että kaikki olisi aitoa ja rehellistä, ei liian tuotettua.

Sanon aina, että jos jääkiekkojoukkue menee turnaukseen, tulee ulos sieltä, kukaan ei ole nähnyt yhtään peliä ja ne sanoi, että voitettiin, se ei tunnu miltään. Mutta kun ihmiset pääsevät elämään sitä tunnelmaa, ihan sama mikä laji se on, se tuntuu täysin eriliaselta. Uskon, että se toimi myöskin soudulla, että siellä oli tuollainen yhden miehen Big Brother -talo tai Norppa TV käynnissä.

Matkaani on seurattu päiväkodeista vanhainkoteihin asti, luettu lapsille iltasatuja ja isovanhemmat soitellut kotiin, että ”miten Saariolla on mennyt päivä Atlantilla”. Juttu lähti isommin leviämään kuin olisin ikinä osannut kuvitella, mikä oli upeaa. Itselleni se oli ihan sama, että missä mittakaavassa se lähtee, mutta se että ihmiset saisivat elää sitä fiilistä. Nykyään ihan sama minne menen, niin kuulen ”hei sä olet se soutaja”, ”kiitos kun lähdit!” ja että ”oli kiva seurata matkaasi!”. On upeaa, miten matkassani elettiin mukana ja ihmiset ovat ottaneet reissun omakseen!

Elämä on muuttunut ympärillä soudun jälkeen, kun ihmiset alkavat pysäytellä ulkomaailmassa. Tällaiseenkin voisi joku järjestää jotain koulua, miten tällaiseen elämään hyppää mukaan ja miten siihen tottuu. Se on todella outoa ja vähän erikoista alkuun!"

 

Mitä seuraavaksi?

"Lähden Kilimanjarolle 29.1., ja en ole koskaan käynyt missään korkealla. Sain ehdotuksen, että lähtisinkö mukaan, ja kysyin vain kotona voinko lähteä. Ja nyt lähden 9 päivän reissulle. Siellä ei tiedä yhtään, miten kroppaa toimii, se on yksilöllistä niillä korkeuksilla. Reissu tulee opettamaan paljon, ja se on varmasti hieno kokemus.

Lisäksi en osaa edes hiihtää, mutta minut ilmoitettiin Finlandia-hiihtoon. Mietin, että miksi en kokeilisi, kun itse haluan lähteä tekemään jotain erilaista.

Vuoden 2025 loppupuolella olisi tulossa uusi soutureissu, ja siihen on ihmiset tehneet vuosikausia töitä. Projektista en vielä saa kertoa sen tarkemmin. Minulle on sanottu, että ei ole soutajaa, joka pystyisi tekemään kyseisen soudun. Mutta nyt kun he tietävät välineet, millä olen ollut Atlantilla ja mistä olosuhteista olen selvinnyt, niin he sanoivat, että pystyisin tekemään tämän soudun. He tarjoavat minulle koko tämän pohjatyön, jos minä löydän vain kumppanit siihen. Alan tänä vuonna etsimään kumppaneita. Vielä pitäisi loppuvuoteen mennessä päättää, lyönkö lukkoon, koska siinö on taloudellisesti hirveä summa kiinni. Toivottavasti löytyy kumppanit ja pääsen soutamaan. Sen jälkeen voisin tehdä vielä enemmän sisältöä sieltä reissusta kansalle!"

Pääset seuraamaan Jarin reissua Kilimanjarolle Jarin omista sosiaalisen median kanavista @jarisaario.

 

Saario heittää haasteen, johon tarvitset vain lähimmän kukkulan tai mäen luonnosta! Saarion haaste julkaistaan maanantaina 5.2.2024, joten ota Urheilugaalan sosiaalisen median kanavat haltuun ja pysy kuulolla! Osallistu koko kansan haasteeseen Instagramissa tai Facebookissa ja tägää mukaan @urheilugaala.