Siirilän tie mailanvarresta verkon vartijaksi

Teksti: Ellinora Pelamo & Annika Uusikari Kuva: Annika Uusikari

Urheilugaalan tiimi kävi jututtamassa Mestaruusliigassa pelaavaa lentopalloilija Tommi Siirilää, 23, Power Cup -turnauksessa. Kasvattiseuran merkitys ei ole hävinnyt, vaikka pelikentät ovat siirtyneet ulkomaille.

 

”Itse asiassa on outoa, ettei minusta tullut pesäpalloilijaa”, toteaa lentopalloilija Tommi Siirilä.

Syksyllä Italian SIR Volley Perugia -joukkueeseen siirtyvän Siirilän lentopalloura alkoi ensimmäisen kerran 7-vuotiaana, mutta päättyi parin vuoden harrastamisen jälkeen. Vielä tuolloin Alajärveltä ei löytynyt sopivaa lentopallojoukkuetta. Lajin valinta oli helppo: pesäpallo.

“Lentopallo ei ole Alajärvellä mikään iso juttu, vaikka sen suosio onkin nyt vähän kasvanut.”

Siirilällä ei omien sanojensa mukaan ollut minkäänlaisia lentopallotaitoja, kun Nurmon Jymy pyysi hänet mukaan harjoituksiin. Yläasteikäisen Siirilän pituus kiinnitti huomiota ja näin pesäpallo vaihtui lentopalloon. Tämän jälkeen Siirilällä ei ole ollut hetkeä, milloin lentopallon lopettaminen olisi käynyt edes mielessä.

“En tiedä mitä tekisin, jos en pelaisi. Minulla ei ole varasuunnitelmia, lentopallo on ollut aina ykkönen.”

 

Junnupelaajasta esikuvaksi

Maailman suurin lentopallotapahtuma, Power Cup -turnaus, keräsi 159 lentopalloseuraa ja 865 joukkuetta yleisöineen Vantaan Myyrmäen urheilupuistoon. Itse Power Cup -konkari ehti nauttia myös omien liigaotteluiden jälkeen vapaa-ajasta tapahtumassa.

“Uusiin ihmisiin tutustuminen ja vanhojen kavereiden näkeminen tekee tästä tapahtumasta kauden kohokohdan. Hauskanpitoa unohtamatta!”

Viimeisen Power Cup -turnauksen Siirilä pelasi vuonna 2011. Tämän jälkeen lentopalloura on ollut nousujohteista, ja on vienyt Alajärveläisen keskitorjujan luomaan kansainvälistä peliuraa.

Monen nuoremman lentopallolupauksen esikuvaksi noussut Siirilä ei ota roolistaan turhia paineita.

”Tottakai tuntuu hyvältä saada olla jollekulle esikuva. Pyrin tekemään koko ajan omaa juttuani, enkä rupea esittämään jotain, mitä en ole”, Siirilä sanoo.

Kasvattiseura on antanut Siirilälle avaimet ammattiurheilijaksi sekä tarjonnut intohimoiselle urheilijalle selkärangan ja perustan koko uralle.

“Alajärvi on minulle aina koti ja Ankkurit on aina minun kasvattajaseura. Se ei muutu mihinkään,  ihan sama missä menee.”

Siirilän mielestä ammattiurheilijaksi voi ponnistaa pienestäkin seurasta. Hänen mielestään kaikki on omasta panostuksesta ja asenteesta kiinni.

“Joka seurasta voi nousta huipulle, jos pistää itsensä tarpeeksi likoon”, Siirilä vakuuttaa.

 

Omistautumista ja periksiantamattomuutta

Lentopallon suosio on kasvanut Suomessa viime vuosina, mutta jää vielä monen muun joukkuelajin varjoon. Lentopallon harrastajamäärät ovat kasvaneet ja maajoukkuetoiminta on virkeämpänä kuin koskaan ennen.

Miesten maajoukkueen menestys on nostattanut lajitietoutta, ja on herättänyt myös kiinnostusta harrastepiirien ulkopuolella.

Siirilän mukaan suomalaisen lentopallomenestyksen salaisuus piilee rutiininomaisessa työnteossa.

”Me ammattipelaajat pelaamme kaudet ulkomailla ja tulemme kesäksi leireille Suomeen. Kesän jälkeen lähdemme takaisin sen hetken liigajoukkueeseen. Vuodessa ei ole montaa viikkoa vapaa-aikaa lentopallosta, jos ollenkaan.”

Kaiken jaksamisen perustana Siirilälle on ajatus siitä, että myös ammattipelaajana täytyy nauttia joka hetkestä ja pitää hauskaa.

”Kaiken keskellä pitää muistaa nauttia lentopallosta ja pitää ympärillä olevien ihmisten kanssa hauskaa”, Siirilä summaa.