Janne Lahtela – kumparekuninkaasta ritariksi

Teksti: Annika Uusikari

Tämän vuoden Urheilugaalaan on kutsuttu kaikki olympia- ja paralympiavoittajat, joille tasavallan presidentti myönsi joulukuussa Suomen Leijonan ritarikuntien I-luokan ritarimerkin soljin. Yksi kutsutuista on Salt Lake Cityn olympialaisissa vuonna 2002 olympiakultaa voittanut kumparelaskija Janne Lahtela.

 

Ritarimerkin lisäksi Janne Lahtela palkittiin vuonna 2016 Urheilugaalassa, kun hänet valittiin suomalaisen urheilun Hall of Fameen. Urheilijana palkittu ja menestynyt Lahtela on löytänyt urheilu-uran jälkeen uuden uran.

Kun kumparelaskija Lahtelan ura ammattiurheilijana päättyi vuonna 2006 Torinon olympialaisiin, siirtymä valmennuspuolelle oli luontevaa. Valmennuskokemusta oli jo kertynyt Lahtelan pitämistä leireistä Kanadassa ja Japanissa.

Päävalmentajaksi nousevan auringon maahan

Kilpauran päättymisen jälkeen Lahtela päätyikin valmentamaan Japanin maajoukkuetta, joka oli hänelle luonnollinen valinta. Lahtelalla oli japanilaiset sponsorit kilpaurallaan, joten kulttuuri oli hänelle entuudestaan hyvinkin tuttu.

”Suomessa olisin valmentanut omia kavereitani. Se vaihtoehto ei käynyt edes mielessä.”

Lahtela valmensi Japanin joukkueessa kahdeksan vuoden ajan, mutta nyt hän on siirtynyt Suomen kumparemaajoukkueen valmennustiimiin. Kulttuureissa on Lahtelan mukaan eroa kuin yöllä ja päivällä.

”Japanissa vanhempien kunnioittaminen on vahva osa kulttuuria. Leirien jälkeen urheilijat tulivat aina kiittämään minua valmennuksesta.”

Lahtela myös kertoo japanilaisten olevan nöyriä ja kovia tekemään töitä.

”Olenkin meidän junnuille sanonut, että ottakaa heistä mallia.”

”Ei ole olemassa oikotietä onneen”

Lahtela kertoo valmentamisen olevan pilkun viilaamista. Perusasioita hiotaan ja väännetään rautalangasta. Hän kertoo ammentavansa valmentamisessaan koko 40-vuotista laskuhistoriaansa. Kilpalaskijana Lahtela koki viidet olympialaiset, useat loukkaantumiset ja nousut takaisin huipulle.

Menestyksekkään valmennusuran salaisuudeksi hän kertoo kovan työnteon. Hän kertoo, ettei valmentaminen ole mitään rakettitiedettä.

”Mitä enemmän lajin parissa on toiminut, sitä yksinkertaisemmaksi asiat yrittää tehdä.”

”Ei menestymisen mittarina ole se, kuinka paljon tulee mitaleita pöytään. Urheilija asettaa itse tavoitteensa ja minun tehtävä valmentajana on yrittää auttaa heitä pääsemään niihin.”

Tavoitteena hänellä onkin vain opettaa parhaansa mukaan ja tehdä töitä niin hyvin kuin mahdollista.

Vapaa-aika on harvassa

Kun Lahtelalta kysyy miten hän vapaa-aikansa viettää, vastaus on mietiskelevä ”jaa a”.

Näin Olympiavuotena painetaan pitkiä päiviä ja vapaa-aika on harvinaista. Takana onkin yli 40 päivän putki sorvin ääressä.

Kun vapaa-aikaa on, hän tykkää harrastaa omin sanoin kaikenlaista aina BMX-pyöräilystä frisbeegolfiin.

Kemijärveltä kotoisin oleva Lahtela viihtyy myös luonnossa metsästäen ja kalastaen.

”Yritän myös hiihtää murtsikkaa niin usein, kun mahdollista.”

Omalta kilpauralta Lahtela ei kerro kaipaavansa juurikaan mitään, sillä hänellä ei ole tapana jäädä haaveilemaan. Lahtela sai kisata omien sanojensa mukaan niin paljon, kuin sielu sietää.

Hän kertoo ammattiurheilijan elämän olleen kuitenkin älyttömän simppeliä, vaikka pitikin tehdä kovasti töitä.

”Olihan se mahtavaa aikaa, kun ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin harjoitella ja syödä.”