Ilmianna sporttivanhempi - "Sama iloinen huudahdus kuuluu joka kerta kun mennään hallille"
Picnic ja Urheilugaala etsivät syksyllä kaikkia sporttivanhempia yli lajirajojen jakamaan oman tai tuntemansa henkilön tarinan kentän laidalta. Lue alta miten vanhemmat mahdollistavat lasten ja nuorten urheilun ja liikunnan ilon.
Lentopallo, beach volley:
"Seurassamme on monta aktiivista vanhempaa, mutta Toni on vienyt sporttivanhemmuuden ns. nextille levelille. Hän on tehnyt todella paljon töitä sen eteen, että pojat pysyvät lentopallossa ja hän on myös kehittänyt toimintaa alueellisesti Etelä-Suomessa. Toni ja hänen oma poika sekä valtaosa saman ryhmän pojista asuvat samalla alueella. Toni osti vanhan minibussin ja kunnosti sen, jotta saa kerralla kaikki pojat treeneihin ja turnauksiin. Hän on omalla positiivisella aktiivisuudellaan saanut muitakin vanhempia innostumaan lastensa harrastuksesta. Toni yhdessä muutaman muun seuran valmentajan kanssa taistelivat läpi uuden sarjan, jotta pojat pääsevät enemmän pelaamaan ja kehittymään näin paremmin. Viime kesänä hän kunnosti beach-kenttää omalla ajallaan ja omalla puutarhajyrsimellään, jonka toi omalla autollaan paikalle, jotta lapset pääsevät pelaamaan biitsiä paremmalla alustalla. Kunnalla ei ollut tähän huoltotyöhön mahdollisuutta."
Ringette:
"Jukka on seissyt kaukalon laidalla vähintäänkin 10 vuotta. Ja aika paljon ollut myös laitojen sisällä. Jukka on huoltanut meidän joukkuetta siitä lähtien, kun pelaajat olivat pieniä tyttöjä. Sitonut luistimia, laastaroinut haavoja, kannustanut peleissä, lohduttanut tappioissa ja iloinnut voitoista. Jukka on hoitanut joukkueelle huoltopakin ja kaikki tarvittavat huoltovarusteet. Kuskannut omia ja muiden lapsia treeneihin ja pelimatkoille. Huoltanut ja valmentanut. Ollut henkisenä tukipilarina. Antanut järjettömän paljon aikaa joukkueen eteen. Vaikka pelaajat ovat kasvaneet jo nuoriksi, fiksuiksi naisiksi, sama iloinen huudahdus kuuluu joka kerta kun mennään hallille: Jukka on täällä! Se kertoo ehkä kaiken."
Yleisurheilu:
"Johanna jaksoi mahdollistaa Siljalle lähes kaikkien mahdollisten liikuntaharrastusten kokeilun. Hänen omasta urheilutaustastaan on ollut suuri hyöty. Lopulta löytyi se mukavin eli moukarinheitto. Nykyään tsempataan ja jännitetään katsomon puolella."
Pesäpallo:
"Kiitän erittäin paljon kummiani Saara! Ilman Saaraa poikamme Miki ei olisi urheilijana sillä tasolla millä nyt on, eli kolkuttelee miesten Superpesiksessä vakinaista pelipaikkaa huippujoukkueessa. Isäni kuoli yllättäen vuonna 2009 ja hänellä oli aikomus, eläkkeellä kun oli alkaa kuskaamaan Mikiä treeneissä, peleissä ja otteluissa. Sitten Saara ilmoitti, että hän ottaa homman. Me asumme Miehikkälässä, eli maaseudulla. Saara asuu Luumäellä, 20 kilometrin päässä meiltä. Valtaosa Mikin harjoituksista tapahtui ja tapahtuu Kouvolassa, minne matkaa yhteen suuntaan on noin 70 km, eli Saaralle yksi reissu teki aina noin 180 km. Tuon reissun hän teki pyyteettömästi keskimäärin neljä kertaa viikossa noin kymmenen vuoden ajan ja siihen päälle kuskaukset kisoihin ja peleihin joihin vaimoni kanssa ei päästy. Mikin muutettua Kouvolaan on Saara hoitanut pitkälti asunnon siivouksen, pyykkihuollon ja ruuat ja ajanut Kouvolaan näihin päiviin asti ja ajaa edelleen. Saara jos kuka on palkinnon ansainnut. Tuhannet kiitokset vielä Saara koko meidän perheeltä!"
‹ Takaisin
Julkaistu 29.11.2024