Helsingin keskustasta Lapin luontoon – Haaveet muuttuivat todeksi keskellä poikkeuksellista vuotta

Olemme eläneet pian vuoden ”korona–arjessa”. Arjessa joka pysäytti urheilun ja siirsi meidät kotiin, sekä pysäytti meidät totaalisesti hetkeksi. Tämä aika ja pysähdys on kuitenkin antanut tilaa uusille ideoille, unelmille ja haaveille. Fitnessin maailmanmestari, valmentaja, joogaopettaja ja yksi Suomen suosituin hyvinvointivaikuttaja Eveliina Tistelgren ei ole suinkaan poikkeus tästä. Koronavuosi sai hänet vihdoin konkreettisesti tavoittelemaan haavettaan elää Lapissa. Eikä aikaakaan, kun nainen pakkasi tavaransa ja suuntasi Helsingin keskustasta asumaan Leville. Nykyisin Tistelgren jakaa asunnon suloisen Halla–koiransa kanssa nauttien samalla rauhasta, luonnosta ja Lapin taiasta.

”Kuulun siihen ihmisjoukkoon, johon kaiken pysähtyminen ei vaikuttanut niin rajusti. Olin jo tehnyt töitä etänä ja urheilijana olin tottunut myös viettämään aikaa yksin. Pysähtyminen, tyhjyyden kanssa oleminen ja rauhallisuuden löytäminen oli itseasiassa todella antoisaakin, jos osasi kääntää tämän vaan itselleen hyödylliseksi. Todella moni on varmasti joutunut miettimään, että mitä tekee ja mikä elämässä on lopulta tärkeää. Kaikesta voi aina löytää sen hyvän puolen. Riippuu mihin haluaa keskittyä.”

Urheilun loppuminen keväällä ei kuitenkaan ollut tietyllä tapaa ensimmäinen kerta Tistelgrenille. Millaista on päästä oman lajinsa huipulle, saavuttaa unelmat, sekä tavoitteet ja lopettaa ura ammattiurheilijana tämän jälkeen? Reilu vuosi sitten Tistelgren lopetti huippu-urheilija uransa juuri siihen, mitä oli tavoitellut, maailmanmestaruuteen. Monelle urheilijalle uran lopetus voi olla hyvinkin haastava paikka, mutta tämä nainen näyttää nauttivan elämästään ja jokapäiväisistä hetkistä.

”Maailmanmestaruuden saavuttaminen oli suurin unelmani, oikeastaan lapsuudesta asti. Jälkikäteen on jotenkin hauska ajatella tätä unelmaa. Tietysti se matka kohti tätä on ollut kaikista parasta. Kaikki ne asiat mitä on pitänyt oppia matkalla, että päästiin tähän pisteeseen. Kaikki palaset piti loksahtaa kohdalleen. Matkalla olen oppinut asioita mitä en usko, että olisin oppinut mistään muualta,” kertaa Tistelgren.

”Itse voitonhetki oli niin maaginen, että pitää hyväksyä, ettei sitä hetkeä voi enää saada. Toki olisihan sitä voinut tavoitella uudestaan, mutta aloin kuitenkin näkemään tietyllä tavalla kilpa- ja huippu-urheilun addiktiivisen puolen. Tulee tarve aina saavuttaa lisää ja uutta. Käsittelin lopettamisen jo ennen itse lopettamisen hetkeä ja viimeisiä kisoja. Halusin olla tyytyväinen jo siihen mitä olin tehnyt ja keskityin enää siihen, että saan itsestäni sen parhaan mahdollisen irti ja se vie mihin vie. Tämä kaikki palkittiin lopulta parhaalla mahdollisella tavalla, joten pystyin olemaan tyytyväinen ja sain täyden olon voitosta. Itseasiassa paras palkinto tästä kaikesta on, että opin uskomaan itseeni,” muistelee Tistelgren

Vaikka halu tavoitteelliseen urheiluun hävisi ainakin hetkellisesti, nauttii Tistelgren nykyisin urheilusta ja liikunnasta hyvinvoinnin kautta. Intohimo ja syvät tunteet urheilua kohtaan eivät häviä. Tistelgren jakaa liikunnan ja aktiivisuuden positiivista sanomaa oman työnsä kautta.

”Voittamisen jälkeen pidin oikeastaan kahdeksan kuukautta sapattia. Pystyn tekemään töitä etänä, joten otin mahdollisimman rennosti niin fyysisesti kuin henkisesti. Opiskelin siinä samalla jopa joogaopettajaksi.”

Mutta mitä urheilun täysi loppuminen merkitsisi ihmiselle, joka on saavuttanut suurimpia tunteitaan urheilusta?

”Urheilun loppuminen kokonaan tarkoittaisi itselle aivan uuden elämän luomista. Oma työni on ollut viimeiset 12 vuotta melkein kokonaan liikunnan ja urheilun parissa. Urheilulla on valtava vaikutus. Itsellä vielä on niin paljon samaistumispintaa kaikkeen siihen urheilijan elämään ja niihin tunteisiin mitä urheilija käsittelee. Ja jo arkinen liikunta on niin isossa osassa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Urheilua seurataan, sillä se herättää tunteita ja kaikki tietävät yleensä edes jotain urheilusta. Kyllä se olisi iso muutos koko yhteiskunnassa,” miettii Tistelgren.