Esikuvana palkitun Mustafe Muusen puhe sai gaalayleisöltä raikuvat aplodit – Aleksander Barkov palkittiin Vuoden urheilijana

Urheilukansa oli yhdessä niin Helsingin Jäähallissa kuin kotikatsomoissa, sillä Urheilugaalan Yle TV2 -lähetys tavoitti lähes 1,3 miljoonaa katsojaa.

Punainen matto täyttyi jo alkuillasta niin urheilutähdistä kuin urheilun vaikuttajista. Median tehdessä haastatteluja nousi esille gaalan merkittävyys urheilijoiden ja taustajoukkojen keskuudessa. Tähtiloisteiseen gaalaan oli tänä vuonna kutsuttu niin olympia- kuin paralympiajoukkue, mutta myös maanantaina julkaistut lajien parhaat, jotka saivat oman hetkensä urheilun arvokkaimmassa juhlassa.

Alkuillassa Olympiakomitean uusi puheenjohtaja Petteri Kilpinen toivotti urheilukansan tervetulleeksi ja toi terveiset niin menneestä urheiluvuodesta, kuin tulevasta. Hän muistutti meitä jokaista arvostamaan sitä työtä mitä urheilija ja taustahenkilöt tekevät välittämättä siitä palkitaanko suoritusta mitaleilla tai palkinnoilla.

“Voiton arvo kasvaa pettymysten suhteessa. Jokaista voittoa on edeltänyt pettymyksiä. Kun te seuraavan kerran mietitte mitä urheilu on antanut teille, niin miettikää myös mitä te voitte antaa urheilulle. Nyt on muutoksen aika. Jos ei se muutos synny meistä, niin kenestä ja jos se ei synny nyt, niin milloin?”

 

Urheilugaalan arvostusta antaviin kunnialuokkiin kuuluvat Suomen Urheilun Hall of Fame ja Elämänura palkinnot kunnioittivat urheilutähtiämme, sekä urheiluperintöämme.

Elämänura Unolla palkittiin urheilu- ja liikuntavaikuttaja Anssi Rauramo. Yli puolen vuosisadan aikana Anssi Rauramon elämässä ja työuralla ovat yhdistyneet huippu-urheilu ja liikunta ainutlaatuisen vahvasti ja monilla tasoilla.

“En olisi koskaan kuvitellut saavani vielä urheilulta jotakin. Olen monta kertaa ajatellut, miten olisin voinut antaa urheilulle enemmän ja nyt sitten kuitenkin tämä päättyy tällaiseen pokaaliin”, kuvaili palkitsemista Rauramo gaalalavalla.

Jo aiemmin julkistetut uudet Suomen Urheilun Hall of Fame jäsenet Mikko Ilonen, Minna Kauppi, Tommi Mäkinen ja Leo-Pekka Tähti, sekä postuumisti Rolf Haikkola palkittiin gaalaillassa. Haikkolan palkinnon vastaanottivat hänen tyttärensä Riitta Lönnberg, poika Roy Haikkola, sekä juoksijalegenda Lasse Viren.

 

Suomen urheilun kunniagalleriaan nostettu Minna Kauppi nosti esille myös menestyksen toista puolta, epäonnistumisia ja sitä millaisia olemme ihmisinä toisillemme. Tunteita niissä hetkissä, kun haluat loistaa parhaimmillasi, mutta epäonnistut.

“En muuttaisi mitään niistä virheistäni, koska sain mitä ansaitsin. Mutta se mitä muuttaisin on se, jos joskus en ole aina ollut parhaimmillani ihmisenä. Olen saattanut sano jollekin huonosti. En ole aina osannut pyytää anteeksi ja ne ovat sellaisia asioita mitä kadun. Mitaleilla ja menestyksellä urheilija pääsee kansakunnan kaapin päälle, jopa tänne Hall of Fameen. Mutta se, että olet parempi ihmisenä, se kantaa sinua koko elämän. Kannustan kaikkia pistämään itsensä täysillä likoon, taistelemaan verissäpäin, mutta kannustan myös kaikkia urheilemaan ihmisiksi.”

Hall of Fameen nostettu rallikuljettaja Tommi Mäkinen kiitti ja nosti esiin puheessaan median vaikutusta urheilijoihin ja tarinoihin menestyjien taustalla. Samalla hän yllätti yleisön kaivamalla legendaarisen 25 vuotta vanhan “mitä” -puhelimen taskustaan, minkä lupautui viemään Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahtoon.

“Teette erittäin tärkeää työtä. Ilman teitä meidänkin työ olisi aika paljon vähemmän tärkeää”, sanaili Mäkinen legendaarinen puhelin kädessään gaalalavalla.

 

Puhe joka jää elämään urheiluhistoriaan

Suoran tv-lähetyksen ensihetkillä nähtiin tämän vuoden yksi ikimuistoisimmista gaalahetkistä, joka jää varmasti elämään urheiluhistoriaamme. Esikuvana palkitun Mustafe Muusen puhe sai gaalayleisöltä raikuvat aplodit ja suosionosoitukset, sekä myöhemmin sosiaalisen median keskustelut hullaantumaan ja ylistämään puhetta.

“Aivan älyttömän suuri kunnia. Kun katson taaksepäin elämää, näen nuoren pojan, jolla on ollut suuria unelmia ja on edelleen. Kuten eräs pastori 60-vuotta sitten minäkin unelmoin rauhasta ja tasa-arvosta. Samaan aikaan kun jakolinjat sekä meillä Suomessa että maailmalla syvenevät minä unelmoin siitä, että jokainen lapsi, jokainen aikuinen ja nuori tuntee olevansa arvokas. Ei huolimatta erilaisuudestaan vaan juuri sen ansiosta. Minä unelmoin urheilusta, joka ei ole pelkkää kilpailua, vaan siltojen rakentamista, kanssaihmisten tukemista ja toivon luomista. Kun joku kaatuu kuten Lasse Viren Münchenissä minä toivon, että ympärillä on ihmisiä ojentamassa kätensä ja nostamassa hänet takaisin jaloilleen. Ettemme kilpailisi siitä kuka tuomitsee nopeimmin vaan siitä kuka rientää ensimmäisenä auttamaan. Minä toivon, että jokainen nuori, joka on tienhaarassa hyvän ja pahan välillä niin kuin minä itse olen ollut, saisi samanlaista tukea kuin minä olen saanut. Jokaisella nuorella olisi kirjoja luettavaksi niin kuin minulla oli. Että harrastaminen ei ole etuoikeus vaan kansalaisoikeus, riippumatta siitä onko syntynyt tähän maahan vai tullut jostain muualta. Minä tiedän, että urheilulla on valtava voima, mutta ensin meidän on annettava jokaiselle mahdollisuus tulla siihen mukaan. Olimmepa sitten urheilijoita, katsojia tai kanssakulkijoita, joka ikinen meistä voi olla se, joka ojentaa kätensä kaatuneelle.”

 

Urheilugaalassa jaettiin historian ensimmäinen Rohkeus Uno

Rohkeus Unolla palkittiin jääkiekkoilija Patrik Laine, joka oli jo 18-vuotiaana saavuttanut jääkiekossa suuria. Historian ensimmäinen Rohkeus Uno myönnettiin NHL-tähti Patrik Laineelle mielenterveyden edistämiseksi tehdystä työstä. Laine on rohkeasti avannut omia mielenterveyshaasteitaan ja antanut samalla konkreettisia neuvoja samanlaisessa tilanteessa oleville ihmisille.

Palkinnon vastaanotti Patrik Laineen puolesta hänen lapsuudenystävänsä Aleksi Ojala.

Rohkeus Uno myönnetään henkilölle tai taholle, joka on tehnyt jotain poikkeuksellisen rohkeaa. Teko voi olla suoraan urheilukentältä tai sen liepeiltä. Olennaista rohkealla teolla on, että se lisää jotain hyvää maailmaan. Ehkä hyvää mieltä, ehkä jotain konkreettista hyvää.

 

Urheilukansan ja –toimittajien äänet keräsi Aleksander Barkov

Ilta huipentui tuttuun tapaan Sykähdyttävimmän Urheiluhetken, sekä Vuoden urheilijan julkistamisiin. Tänä vuonna nämä Unot matkasivat samaan osoitteeseen, kun Aleksander Barkov oli sykähdyttänyt eniten yleisöäänestyksessä, kuin myös Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä. Barkov ei päässyt osallistumaan Urheilugaalaan, mutta yleisö sai videoterveiset NHL-tähdeltä Yhdysvalloista.

“Todella iso kunnia tulla valituksi Vuoden urheilijaksi, erityisesti historian ensimmäisenä jääkiekkoilijana tässä arvostetussa joukossa. Suomessa on tälläkin hetkellä niin monta huippu-urheilijaa, ja kautta aikojen heitä on ollut lukemattomia. Tämä nostaa tunnustuksen arvoa entisestään, ja se on yksi hienoimmista saavutuksista urallani. Olen todella otettu ja kiitollinen tästä kunniasta”, kiitteli tervehdyksessään Barkov.

Vuoden urheilija palkinnon sekä Unon vastaanotti Barkovin puolesta hänen ensimmäinen valmentajansa Timo Mäkinen.

 

 

Kaikki Urheilugaalassa palkitut:

Valtiollinen palkitseminen - Suomen Leijonien ritarimerkit: Anu Nieminen ja Jarkko Nieminen
Vuoden urheilija: Aleksander Barkov

Sykähdyttävin Urheiluhetki: Barkov nostaa Stanley Cupin

Läpimurto: Nathalie Blomqvist

Esikuva: Mustafe Muuse

Elämänura: Anssi Rauramo

Rohkeus: Patrik Laine

Suomen liikkuvin kunta: Tampere

Suomen Aktiivisin Työpaikka: Kesko Oyj

Vuoden Urheiluseura: Kajaani Gymnastics

Vuoden nuori urheilija: Minja Korhonen

Vuoden joukkue: Alle 21-vuotiaiden EM-kisoihin selviytynyt maajoukkue

Vuoden valmentaja: Tuomas Iisalo