ug_suomi100_logo

100 vuotta suomalaista urheilua

 

Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi 2017 on sukupolvemme merkittävin juhlavuosi. Se antaa mahdollisuuden ymmärtää mennyttä, kokea vuosi yhdessä ja luoda suuntaa Suomen tulevaisuuteen.

 .

Urheilumuseo nimeää vuosittain Suomen Hall of Fame -kunniagalleriaan sukupolviemme urheilun sankareita, jotka ovat kuuluneet lajissaan maailman huippuihin ja näin vaikuttaneet kansallisen identiteetin rakentumiseen. Suomalaista urheilua vielä seuraavatkin 100 vuotta.

 .
Kuvat:

 .

artboard-1

1889

Ensimmäinen suomalainen suurhiihtäjä.

Aappo Luomajoki

(1845-1919) Aappo Luomajoki oli jo ikämiesikäinen, kun Suomessa ryhdyttiin järjestämään suuria hiihtokilpailuja. Ensimmäisissä Oulun hiihdoissa 1889 hän otti voiton 44-vuotiaana ja toistamiseen voitto tuli vuonna 1891. Voitettuaan Helsingin hiihtokilpailut 1892 Luomajoelle tarjottiin paikkaa Tukholman ensimmäisiin kansainvälisiin hiihtoihin, mutta sairastuminen esti matkan. Kilpaladut hän jätti vasta 51-vuotiaana.

1896

Pohjoismaiden ensimmäisen naisvoimisteluseuran perustaja.

Elin Kallio

(1859-1927)
Elin Kallio loi perustan maailmankuululle suomalaiselle naisvoimisteluliikkeelle. Valmistuttuaan voimistelunopettajaksi 1876 Kallio (os. Waenerberg) käynnisti Helsingissä Pohjoismaiden ensimmäisen naisvoimisteluseuran. Vuonna 1896 Kallion aloitteesta perustettiin Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto, jonka puheenjohtajana hän toimi vuoteen 1917 saakka. Kalliolla oli myös keskeinen rooli alan kotimaisen oppikirjallisuuden luojana.

1898

”Suomen Urheilun isä” - liikuntakasvattaja ja järjestöjohtaja.

Ivar Wilskman

(1854–1932)
Ivar Wilskman loi pohjan Suomen nykyaikaiselle urheilutoiminnalle ja perusti vuonna 1898 Suomen Urheilulehden, joka on maailman toiseksi vanhin yhä ilmestyvä urheilulehti. Wilskmanilla oli tärkeä merkitys Suomen urheilujärjestöjen syntyhistoriassa. Hän oli mukana perustamassa Suomalaista Voimistelu- ja Urheiluliittoa vuonna 1900 ja hänellä oli keskeinen rooli 1907 perustetussa Suomen Olympiakomiteassa. Voimistelunopettajana toiminut Wilskman johti Suomen voimistelujoukkuetta vuoden 1908 Lontoon olympiakisoissa.

1906

Ensimmäinen suomalainen yleisurheilun olympiavoittaja.

Verner Järvinen

(1870–1941)
Kiekonheittäjä Verner ”Isä” Järvinen oli tunnettu voimamies jo ennen kuin nykyaikainen urheilu alkoi juurtua Suomeen. Ateenan välikisoissa 1906 hän saavutti Suomen yleisurheilun ensimmäiset olympiamitalit: kultaa antiikin tyylin kiekonheitossa ja pronssia kiekonheitossa. Lontoon olympiakisoissa 1908 hän voitti vielä antiikin kiekonheitossa pronssia.
Lempinimensä ”Isä” Järvinen lunasti valmentamalla pojistaan maailman parhaita yleisurheilijoita. Heistä kolme edusti Suomea ja kaksi ylsi mitaleille olympiakisoissa.

1908

Suomen ensimmäinen olympiavoittaja.

Verner Weckman

(1882–1968)
Painija Verner Weckman voitti ensimmäisen Suomen kahdesta kultamitalista Ateenan välikisoissa 1906. Lontoossa 1908 Weckmanin pahin vastustaja oli toinen suomalainen Yrjö Saarela. Miesten kohdatessa raskaan keskisarjan finaalissa Weckman voitti erin 2–1. Hänestä tuli näin Lontoon kisojen ainoa suomalainen olympiavoittaja.

1912

Suomen kestävyys­juoksumaineen luoja.

Hannes Kolehmainen

(1889–1966)
Hannes Kolehmainen voitti Tukholman olympiakisoissa 1912 kolme kultaa. Unohtumattomin oli 5000 metrin finaali, jossa hän kukisti huikean kaksintaistelun päätteeksi ranskalaisen Jean Bouinin uudella ME-ajalla 14.36,6. Myös Antwerpenin olympiakisoissa vuonna 1920 Kolehmainen voitti Suomelle kultamitalin maratonilla.

1914

Nelinkertainen olympiamitalisti kiekonheitossa ja kuulantyönnössä.

Elmer Niklander

(1890–1942)
Elmer “Oitin kanuuna” Niklander teki vuonna 1911 kiekonheiton epävirallisen maailmanennätyksen 44,01. Seuraavana vuonna Tukholman olympiakisoissa Niklander saavutti nilkkavaivaisena hopeaan molempien käsien kiekkokilvassa, ja pronssia heltisi molempien käsien kuulantyönnöstä. Antwerpenissä 1920 Niklander jäi kuulantyönnössä Ville Pörhölän jälkeen hopealle, mutta kiekonheitosta tuli pitkään tavoiteltu olympiavoitto. Hän lopetti kilpailemisen 1924 voitettuaan yhteensä 44 eri heittolajien Suomen mestaruutta yli 15 vuoden aikana.

1920

Olympiavoitto kahdessa eri painimuodossa ensimmäisenä maailmassa.

Kalle Anttila

(1887–1975)
Antwerpenin olympiakisoissa 1920 Kalle Anttilasta tuli vapaapainin olympiavoittaja sarjassa 67,5 kg. Neljä vuotta myöhemmin Pariisissa hän saavutti toisen olympiakultansa kreikkalais-roomalaisessa painissa alle 62-kiloisten sarjassa. Anttila ei urallaan hävinnyt koskaan ulkomaalaiselle vastustajalle. Suomessa, 1920-luvun maailman parhaassa painimaassa, kovia kilpakumppaneita sen sijaan riitti.

1920

Itsenäisen Suomen ensimmäinen olympiakultamitalisti.

Ludowika Jakobsson

(1884–1968)
Ludowika Eilers tapasi Walter Jakobssonin tämän opintojen yhteydessä Berliinissä vuonna 1908. Pariskunta hurmasi esiintymisillään Keski-Eurooppaa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Pariluistelun kultamitalin jo veteraani-ikäiset Jakobssonit saavuttivat Antwerpenin olympiakisoissa 1920. Kyseessä oli itsenäisen Suomen ensimmäinen olympiavoitto. Taiteellisesti painottunutta koulukuntaa edustaneet Jakobssonit voittivat vielä hopeaa Chamonix’n talviolympiakisoissa 1924. Maailmanmestaruuksia uralle kertyi kolme.

1920

Itsenäisen Suomen ensimmäinen olympiakultamitalisti.

Walter Jakobsson

(1882–1957)
Helsinkiläinen Walter Jakobsson tapasi insinööriopintojensa yhteydessä Berliinissä vuonna 1908 saksalaisen Ludowika Eilersin. Pariskunta hurmasi esiintymisillään Keski-Eurooppaa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Pariluistelun kultamitalin jo veteraani-ikäiset Jakobssonit saavuttivat Antwerpenin olympiakisoissa 1920. Kyseessä oli samalla itsenäisen Suomen ensimmäinen olympiavoitto. Taiteellisesti painottunutta koulukuntaa edustaneet Jakobssonit voittivat vielä hopeaa Chamonix’n talviolympiakisoissa 1924. Maailmanmestaruuksia uralle kertyi kolme.

1921

Suomen ensimmäinen liikuntatieteen kunniatohtori.

Kaarina Kari

(1888-1982)
Kari on yksi suomalaisen naisliikunnan, retkeilyn ja tunturivaelluksen uranuurtajista. Hän toimi vuosina 1921–1954 Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton (SNLL) puheenjohtajana luoden monipuolisen kansainvälisen suhdeverkoston, jonka myötä suomalainen naisvoimistelu nautti arvostusta myös maan rajojen ulkopuolella. Osaamistaan hän hyödynsi kymmenissä voimistelu- ja terveysaiheisissa kirjoissaan. Kari sai elinaikanaan kaikki korkeimmat liikunta-alan huomionosoitukset: Suomen urheilun suuri ansioristi Karille annettiin vuonna 1954 ja professorin arvo hänelle myönnettiin vuonna 1959.

1921

Pesäpallon luoja.

Lauri Pihkala

(1888–1981)
”Tahko” Pihkala toimi 1910-luvulla Suomen ensimmäisenä ammattimaisena yleisurheiluvalmentajana sekä myöhemmin armeijan ja suojeluskuntien liikuntakoulutuksen suunnittelijana. Merkittävimmät työnsä hän teki urheilutoimittajana ja tuotteliaana urheilufilosofina, jonka mielestä mitalimenestyksellä ei ollut arvoa, ellei siitä seurannut koko kansan kunnon kohoamista. Tahko tuli tunnetuksi 1920-luvulla pesäpallon sääntöjen kehittäjänä yhdistämällä amerikkalaisen baseballin ja kotimaisia kansanpelejä. Suomen Latu syntyi hiihtoa rakastavan Pihkalan ideasta vaalimaan kansanterveyttä samoin kuin koulujen laturetket sekä huippuhiihtäjien Salpausselän kisat. Suomen Urheiluopiston perustaminen luetaan myös hänen ansioihin.

1924

Kaikkien aikojen menestyksekkäin olympiaurheilija.

Paavo Nurmi

(1897–1973)
Paavo Nurmi, ”Lentävä suomalainen”, oli yksi 1900-luvun alkupuoliskon kuuluisimpia urheilutähtiä koko maailmassa. Nurmi voitti kolmissa olympiakisoissa vuosina 1920–28 yhteensä yhdeksän kultamitalia. Virallisia maailmanennätyksiä henkilökohtaisilla ulkoratamatkoilla Nurmi juoksi 20. Uransa kuuluisimmat sankariteot Nurmi teki vuonna 1924, kun hän juoksi kesäkuussa Helsingin Eläintarhan kentällä tunnin sisällä maailmanennätykset 1500 ja 5000 metrillä. Kuukautta myöhemmin Pariisin olympiakisoissa hän voitti kultamitalin kaikissa viidessä kilpailussaan.

1924

Lyömätön kuuden yleisurheilumitalin ennätys maailmassa.

Ville Ritola

(1896–1982)
”Peräseinäjoen susi” voitti pitkillä juoksumatkoilla viisi olympiakultaa ja yhteensä kahdeksan olympiamitalia. Pariisin kisoissa 1924 Ritola saavutti kuusi mitalia, mikä on ylittämätön yksien kisojen ennätys yleisurheilun olympiahistoriassa. Parhaiten Ritola muistetaan kuitenkin Paavo Nurmen kanssa käymistään kaksintaisteluista, jotka olympia-areenoilla päätyivät yleensä jälkimmäisen voittoon. Pitkään odottamansa voiton päävastustajastaan Ritola saavutti vihdoin Amsterdamin olympiakisojen 5000 metrillä 1928.

1924

Suomen ensimmäinen talviurheilun olympiasankari.

Clas Thunberg

(1893–1973)
Clas Thunberg, ”Jääkenttien Nurmi”, hallitsi maailman pikaluisteluratoja lähes samalla tavoin kuin hänen aikalaisensa Paavo Nurmi juoksuareenoita. Thunberg voitti ensimmäisissä talviolympiakisoissa Chamonix’ssa 1924 kolme olympiakultaa ja neljä vuotta myöhemmin St. Moritzissa kaksi lisää. Thunbergin uralle mahtui myös viisi maailman- ja neljä Euroopan mestaruutta.

1928

Voimistelun yhdeksänkertainen olympiamitalisti.

Heikki Savolainen

(1907–1997)
Heikki Savolainen voimisteli viisissä eri olympiakisoissa saavuttaen yhdeksän mitalia, joista kaksi kultaa. Savolaisen ensimmäinen olympiamitali, hevosen pronssi Amsterdamista 1928, oli myös Suomen ensimmäinen mitali olympiavoimistelun henkilökohtaisissa kilpailuissa. Los Angelesista 1932 hänen saaliinaan oli yksi hopea- ja kolme pronssimitalia. Berliinissä 1936 hän kuului Suomen pronssijoukkueeseen. Lontoossa 1948 hän voitti kaksi kultaa ja Helsingissä Savolainen oli mukana voimistelemassa joukkuepronssia.

1932

Suomen ensimmäinen hiihdon olympiavoittaja.

Veli Saarinen

(1902–1969)
Veli Saarinen voitti Lake Placidin olympiakisoissa 1932 50 kilometrin kilpailussa kultaa ja 18 kilometrin matkalla pronssia. Olympiavoittonsa jälkeen Saarinen saavutti vielä MM-kultaa 50 kilometrillä 1933 ja viestissä 1934. Myöhemmin hän hankki vielä paljon lisää kultaa ja kunniaa Suomelle toimiessaan yli 30 vuoden ajan Hiihtoliiton päävalmentajana.

1934

Arvokisojen kultamitalisti kahdessa eri heittolajissa.

Ville Pörhölä

(1897–1964)
Ville Pörhölä, ”Röytän karhu”, voitti kuulantyönnön kultamitalin Antwerpenin olympiakisoissa 1920. Selkävaivat pakottivat Pörhölän lopettamaan kuulauransa ennenaikaisesti, mutta hän palasi jo muutaman välivuoden jälkeen urheilukentille moukarinheittäjänä. Los Angelesin olympiakisoissa 1932 Pörhölä kiskaisi olympiahopeaa. Hänen moukariuraansa kirkasti vielä kultamitali ensimmäisissä yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailuissa Torinossa 1934.

1936

Kaksinkertainen estejuoksun olympiamitalisti.

Volmari Iso-Hollo

(1907–1969)
Volmari Iso-Hollo voitti 10 000 metrillä hopeaa sekä 3000 metrin estejuoksun olympiakultaa ylivoimaisesti Los Angelesissa 1932, vaikka finaalin järjestäjät juoksuttivat kilpailijoita yhden ylimääräisen kierroksen. Berliinissä 1936 Iso-Hollo voitti toisen olympiakultansa esteissä sekä pronssia 10 000 metrillä. Olympiamitalien lisäksi Iso-Hollo voitti Moskovan spartakiadeissa kaksi kultamitalia 1928.

1936

Painimaan kuuluisin painija.

Kustaa Pihlajamäki

(1902–1944)
Kustaa Pihlajamäki oli maailmansotien välisen ajan kuuluisin painija.
Pihlajamäki voitti olympiakultamitalin Pariisissa 1924 ja toisen Berliinissä 1936. Amsterdamista 1928 tuomisina oli hopeamitali. Nurmolaissyntyinen poliisikonstaapeli hallitsi molemmat painimuodot: olympiakisoissa hän kilpaili aina vapaapainissa, mutta EM-kilpailuissa yleensä kreikkalais-roomalaisessa painissa. Euroopan mestaruuksia Pihlajamäelle kertyikin vuosina 1931–39 peräti yhdeksän kappaletta.

1938

Ensimmäinen suomalainen ammattiurheilijaidoli.

Gunnar Bärlund

(1911–1982)
Raskaansarjan nyrkkeilijä Gunnar ”Gee-Bee” Bärlund siirtyi ammattilaiseksi voitettuaan amatöörien Euroopan mestaruuden Budapestissä vuonna 1934. Lajin ensimmäisenä suomalaistähtenä Bärlund nousi 1930-luvun lopun julkisuudessa huomattavimmaksi suomalaiseksi urheilijasuuruudeksi. Vuonna 1991 hänelle pystytettiin patsas nuoruusvuosiensa kotiseudulle Helsingin Vallilaan.

1938

1930-luvun keihäänheittomaailman hallitsija.

Matti Järvinen

(1909–1986)
Matti Järvinen paransi keihäänheiton maailmanennätystä peräti kymmenen kertaa peräkkäin vuosina 1930–36 yltäen parhaallaan tulokseen 77,23. Arvokisoista hän voitti kolme kultamitalia, olympiakultaa 1932 Los Angelesissa sekä Euroopan mestaruudet 1934 Torinossa ja 1938 Pariisissa. Järvinen toimi uransa jälkeen seuraaville keihässukupolville valmentajana ja urheiluohjaajana.

1945

Suomen suurvaltakauden tunnetuin radioselostaja.

Martti Jukola

(1900–1952)
Martti Jukola, aikansa tunnetuin urheilutoimittaja ja keskeinen urheilun dokumentoija, selosti radiossa suomalaisen urheilun suuret hetket 30-luvulta 50-luvun alkuun saakka. Hänen selostuksensa suomalaisten kolmoisvoitosta 1936 Berliinin olympiakisojen 10 000 metrin juoksussa hakee vertaistaan urheilumedian historiassa. Jukola oli aktiivinen kirjoittaja toimiessaan perustamansa Urheilija-lehden sekä Suomen Urheilulehden päätoimittajana. Jukolan laatima Urheilun pikku jättiläinen -kirja innoitti aikanaan lukuisia nuoria urheilijoita.

1948

1940-50-lukujen yhdistetyn hiihtomaailman hallitsija.

Heikki Hasu

(s.1926)
Heikki Hasu oli lajinsa ensimmäinen suomalainen olympiavoittaja voitettuaan 21-vuotiaana yhdistetyn hiihdon kultaa St. Moritzissa 1948. Toisen olympiakultansa Hasu saavutti Oslossa 1952 Suomen joukkueessa 4 x 10 km:n viestihiihdossa, ja kisamenestystä täydensi henkilökohtainen olympiahopea yhdistetyssä. Lake Placidin MM-kisoista 1950 tuomisina oli Oslon tapaan yhdistetyn hiihdon kultaa ja viestin hopeaa. Vuoden Urheilijaksi Hasu valittiin kahdesti 1948 ja 1950.

1948

Suomen olympiahistorian menestynein voimistelija.

Veikko Huhtanen

(1919–1976)Kolminkertaisen kultamitalistin Veikko Huhtasen uran huippuhetket osuivat Lontoon olympiakisoihin 1948. Siellä hän voitti kultaa moniottelussa, joukkuekilpailussa sekä hevosella, jonka voiton hän jakoi kahden muun suomalaisen kanssa. Näiden lisäksi hän ylsi nojapuilla hopealle ja rekillä pronssille. Loukkaantumisista kärsinyt Huhtanen kuntoutui vielä vuoden 1950 MM-kisoihin ja voitti siellä hopeaa rekillä sekä joukkuekilpailussa.

1948

Keihäänheiton olympiavoittaja ja koko kansan viihdetaiteilija.

Tapio Rautavaara

(1915–1979)
Tapio Rautavaara nousi Suomen keihäseliittiin 1930-luvulla haettuaan hopeamitalin työläisolympiakisoista Antwerpenistä 1937. Parhaat vuotensa Rautavaara vietti rintamalla, mutta sodan jälkeen hän nousi yhdeksi Suomen tunnetuimmista urheilusankareista. Hänen keihäsuransa kruunasi olympiakulta Wembleyn stadionilla Lontoossa 1948. Kaksi vuotta aiemmin Oslon EM-kisoista saaliina oli hopeaa. Musiikki- ja elokuvaura veivät myöhemmin miehen mennessään, mutta vielä vuonna 1958 Rautavaara kuului Suomen kultamitalijoukkueeseen jousiammunnan MM-kisoissa.

1951

ME-hyppy - suomalaisen mäkihypyn ensimmäinen maineteko.

Tauno Luiro

(1932–1955)
Nuorten sarjan Suomen mestari Tauno Luiro nousi kuuluisuuteen 19-vuotiaana talvella 1951, kun hyppy Oberstdorfin lentomäestä kantoi maailmanennätyspituuteen 139 metriä. Aiemmin kukaan suomalainen ei ollut ylittänyt sataa metriä. Luiron tulos pysyi maailmanennätyksenä kymmenen vuotta.

1952

Suomalaisen urheiluhistorian vaikutusvaltaisin hahmo ja Helsingin olympiakisojen isä. 

Erik von Frenckell

(1887–1977)
Erik von Frenckellin urheilujohtajaura on vaikuttava. Hän toimi Kansainvälisen Olympiakomitean jäsenenä 28 vuoden ajan 1948–76 ja Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n varapuheenjohtajana kahteen otteeseen. Suomen Palloliittoa von Frenckell johti vuosina 1918–52. Hänen uransa suurin saavutus oli olympiakisojen hankkiminen Helsinkiin. Helsingin apulaiskaupunginjohtajana pitkään toiminut Erik von Frenckell perusti kaupunkiin Pallokentän vuonna 1915 ja johti 1938 valmistuneen Olympiastadionin rakennushanketta.

1952

Ensimmäinen kesälajeissa olympiakultaa voittanut suomalaisnainen.

Sylvi Saimo

(1914–2004)
Ennen nousuaan melojana suomalaisen naisurheilun esikuvaksi Sylvi Saimo harrasti hiihtoa, suunnistusta ja yleisurheilua. Melonnan hän löysi lajikseen 32-vuotiaana. Ensimmäisissä olympiakisoissaan Lontoossa 1948 Saimo meloi kuudenneksi. Vuoden 1950 MM-kisoissa Kööpenhaminassa hän saavutti enteellisesti kaksi mestaruutta. Helsingin olympiakisojen melonnoissa Taivallahden aalloilla Saimo voitti kotiyleisön riemuksi tiukassa sekuntitaistelussa kajakkiyksiköiden 500 metrin kultaa.

1954

Sodan jälkeisen Suomen "Sinivalkoinen ääni".

Pekka Tiilikainen

(1911-1976)
Pekka Tiilikainen välitti Yleisradion pääselostajana sodan jälkeisen Suomen suuret urheiluhetket neljällä vuosikymmenellä saaden tunteikkaasta tyylistään arvonimen ”Sinivalkoinen ääni”. Tiilikaisesta tuli vuonna 1939 Yleisradion vakituinen selostaja, ja vuodet 1945–1971 hän toimi pääselostajana. Hänen tunnetuimpina selostuksinaan muistetaan Veikko Hakulisen kultamitalihiihdot 1950-luvulla samoin kuin yleisurheilumaaottelut Ruotsia vastaan.

1956

Olympiahistorian ensimmäisen naisten viestihiihdon voiton ratkaisija.

Siiri Rantanen

(s.1924)
Siiri "Äitee" Rantanen teki uransa kuuluisimman suorituksen Italian Cortinassa 1956, kun hän toi ankkuriosuudellaan Suomen maaliin 3 x 5 km:n viestin olympiavoittajana. Neljä vuotta aikaisemmin Rantanen varmisti pronssimitalillaan Suomelle kolmoisvoiton olympiakisojen ensimmäisessä naisten hiihtokilpailussa 10 km:llä Oslossa 1952. Squaw Valleyn olympiakisoissa Yhdysvalloissa 1960 Rantanen sai viestipronssia. Vuosien 1954, -58 ja -62 MM-kisoissa Rantanen saavutti kaksi henkilökohtaista ja kolme viestimitalia.

1960

Suomen suurin urheilusankari ja hiihtokuningas 1950-luvulla.

Veikko Hakulinen

(1925–2003)
Ensimmäisen suurvoittonsa Veikko Hakulinen otti Oslon talviolympiakisojen 50 kilometrillä 1952 legendaarisella loppuajalla 3.33.33. "Haku-Veikko" keräsi kultamitaleita viisistä peräkkäisistä arvokilpailuista: olympiavoittoja tuli vielä Cortinan 30 kilometriltä 1956 sekä Squaw Valleyn viestistä 1960. Henkilökohtaisen maailmanmestaruuden Hakulinen voitti pikamatkalla sekä Falunissa 1954 että kotiyleisön edessä Lahdessa 1958.

1961

Aikansa kuuluisin pesäpalloilija.

Eino Kaakkolahti

(1929–2014)
Eino Kaakkolahdelle kertyi yhteensä 18 SM-sarjakautta, joista kymmenen oli mitalinhohtoisia. Suomen mestaruuden hän voitti Jyväskylän Kirin paidassa neljä kertaa vuosina 1953 ja 1956-58. Palkintokaapissa on myös kolme SM-hopeaa ja kolme SM-pronssia. Kaakkolahden monipuolisuudesta pesäpalloilijana kertovat lyöjäkuninkuus vuodelta 1953 ja kuusi vuoden lukkarin titteliä. Hänen ennätyksensä Itä-Länsi -otteluiden määrässä kesti lyömättömänä 48 vuotta. Ennen uraansa pesäpallon SM-sarjassa Kaakkolahti hallitsi junioreiden mäkihyppyä voittaen nuorten SM-kultaa kolmena vuotena peräkkäin 1946-48.

1962

Suomen autourheilun Grand Old Man, legendaaristen Eläintarhan ajojen 14-kertainen voittaja.

Curt Lincoln

(1918–2005)
Eläintarhan ajot oli suomalaisen moottoriurheiluvuoden kohokohta ja Lincoln oli ”Eltsun” kisahistorian (1932-1963) kirkkain tähti. Ajot houkuttelivat joka äitienpäivä kymmeniätuhansia katsojia todistamaan Lincolnin voittokulkua, joka alkoi 1951. Vuoden 1963 kisassa Lincoln tavoitteli jo viidettätoista Eläintarhan ajojen voittoaan. Kilpailu päättyi kuitenkin heti lähdön jälkeen joukkokolariin, joka johti Eläintarhan ajojen lopettamiseen. Lincolnin aloitteesta avattiin kolme vuotta myöhemmin 1966 Keimolan moottorirata.

1964

Kaksinkertainen olympiamitalisti yksissä olympiakisoissa.

Veikko Kankkonen

(s.1940)
Veikko Kankkonen saavutti vuonna 1964 ensimmäisenä suomalaisena mäkihyppääjänä kaksi olympiamitalia yksistä kisoista: kultaa normaalimäessä ja hopeaa suurmäessä. Hän oli myös ensimmäinen suomalainen mäkikotka, joka oli kiistatta aikansa paras maailmassa: talvella 1964 lahtelainen voitti myös Saksan-Itävallan mäkiviikon sekä Salpausselän ja Holmenkollenin kilpailut. Mäkiuransa ohella Kankkonen oli myös huipputason pesäpalloilija: hän voitti SM-sarjan kunnaritilaston vuonna 1963.

1964

Kaksinkertainen olympiavoittaja - kaikkien aikojen menestynein suomalaisampuja.

Pentti Linnosvuo

(1933–2010)
Pentti Linnosvuosta tuli Australian Melbournessa 1956 Suomen ampumaurheilun ensimmäinen suomalainen olympiavoittaja yllättäen sivulajissaan vapaapistoolilla. Viisinkertaisen olympiakävijän päälaji oli kuvioammunta eli olympiapistooli, jossa Linnosvuo sijoittui kotikisoissa Helsingissä 1952 viidenneksi ja Melbournessa neljänneksi. Roomassa 1960 hän saavutti olympiapistoolilla hopeaa. Oman lajinsa olympiakullan Linnosvuo voitti lopulta Tokiossa 1964. Kahden olympiavoittonsa lisäksi Linnosvuo saavutti eri pistoolilajeissa yhden MM-kullan ja kaksi pronssia.

1965

Legendaarisen Monte Carlon rallin ensimmäinen suomalaisvoittaja.

Timo Mäkinen

(s.1938)
Rallista tuli 1960-luvulla uusi suomalainen menestyslaji, jonka tähtiin kuului Timo Mäkinen hänen voitettuaan Monte Carlon rallin vuonna 1965. Samana vuonna hän saavutti ensimmäisen neljästä voitostaan Jyväskylän Suurajoissa. Monipuolisen osaamisensa Mäkinen osoitti menestymällä ensin 1960-luvulla etuvetoisella Morris Minillä ja seuraavalla vuosikymmenellä menestyen voittoisasti takavetoisella Ford Escortilla. Mäkisen aikana kilpailtiin vain automerkkien välisessä MM-sarjassa. Hän saavutti 1970-luvulla neljä osakilpailuvoittoa, joista kolme tuli peräkkäisinä vuosina Britannian maineikkaassa RAC-rallissa.

1968

Suomen ensimmäinen olympiamitalisti painonnostossa.

Kaarlo Kangasniemi

(s.1941)
Kaarlo, "Kulta-Kalle", Kangasniemi kuuluu niihin harvoihin suomalaisurheilijoihin, jotka ovat voittanut urallaan sekä olympia-, MM- että EM-kultaa. Olympialaisissa hän kipusi korkeimmalle korokkeelle Mexicossa 1968. Seuraavana vuonna hän voitti sekä MM- että EM-kultaa, ja hänet valittiin maailman parhaaksi painonnostajaksi. Hän uusi EM-tittelinsä 1970. ME-lukemia Kangasniemi paransi uransa aikana yhteensä 19 kertaa.

1968

Kaikkien aikojen menestynein naispikaluistelija.

Kaija Mustonen

(s.1941)
Kaija Mustosen kunnonajoitus osui erinomaisesti olympiakisoihin. Grenoblen talviolympialaisissa 1968 hän oli kisojen ainoa suomalainen kultamitalisti 1500 metrin voitollaan ja 3000 metrin hopealla. Neljä vuotta aiemmin Innsbruckin olympiajäällä Mustonen saavutti niin ikään kaksi olympiamitalia. Paraatimatkallaan 1500 metrillä hän ylsi hopealle, ja 1000 metrillä kaulaan ripustettiin pronssimitali.

1969

1900-luvun loppupuolen ansioitunein suomalainen urheilujohtaja.

Jukka Uunila

(s.1923)
Jukka Uunilan nimeen yhdistyy vahvasti Suomen uusi nousu yleisurheilun suurvallaksi 1970-luvulla. Hän toimi Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana 1965-74. Urheiluliitossa hänen johdollaan toteutettuja valmennus- ja hallintoratkaisujen uudistuksia käytettiin mallina muissa lajiliitoissa ja urheilujärjestöissä. Uunila johti myös Suomen Olympiakomitean valmennusvaliokuntaa 1965-69, jonka jälkeen hänet valittiin Suomen Olympiakomitean puheenjohtajaksi. Hänen aikanaan 1969-84 suomalaiset urheilijat saavuttivat kesä- ja talviolympialaisissa yhteensä 68 mitalia, joista 21 oli kultaa. Uunila toimi Veikkauksen toimitusjohtajana 1973-90 ja urheilun kattojärjestön SVUL:n puheenjohtajana 1982-93.

1972

Kaksi kestävyysjuoksun kultaa kaksissa olympiakisoissa.

Lasse Virén

(s.1949)
Lasse Virén palautti Suomen kestävyysjuoksun maailman huipulle voittamalla Münchenissä 1972 olympiakultaa 10 000 metrillä ME-ajalla 27.38,4. Suorituksen arvoa nosti kärkijoukon kiinni juokseminen puolimatkan kaatumisen jälkeen. Viikkoa myöhemmin Virén otti toisen kultamitalinsa voittamalla 5000 metrin matkan. Huippuvuotensa hän kruunasi juoksemalla syyskuussa Helsingissä 5000 metrin ME:n 13.16,3. Montrealissa olympiavuonna 1976 Virén uusi 10 000 metrin voittonsa ylivoimaisesti sekä teki 5000 metrin finaalissa uransa ehkä komeimman juoksun hyydyttämällä vastustajansa kahden kierroksen kirillään.

1973

Ensimmäinen suomalainen ratamoottoripyöräilyn maailmanmestari.

Jarno Saarinen

(1945–1973)
Jarno ”Paroni” Saarinen oli koko Suomen moottoriurheilun ensimmäinen kansainvälinen tähtiajaja. Saarinen voitti ensimmäisen MM-osakilpailunsa Brnon radalla 1971. Seuraavana vuonna voittoja kertyi kahdessa luokassa yhteensä seitsemän. Kauden päätteeksi hänet kruunattiin RR-ajojen 250-kuutioisten maailmanmestariksi. MM-titteli ratkesi kotiyleisön edessä Imatran osakilpailussa 50 000 suomalaisen voitonjuhlissa. Myös seuraavan kauden Saarinen aloitti loistavasti ja johti MM-sarjaa. Traaginen joukkokolari Monzan osakilpailussa 20.5.1973 vei hänen henkensä vain 27-vuotiaana.

1976

Suomen ensimmäinen henkilökohtainen suunnistuksen maailmanmestaruus.

Liisa Peltola

(s.1951)
Liisa Peltola (os. Veijalainen) oli 1970-luvun menestyneimpiä suomalaisia naisurheilijoita. Vuosina 1972-81 hän keräsi yhteensä kahdeksan MM-mitalia, joista neljä oli kultaa ja neljä hopeaa. Mitaleista kolme tuli henkilökohtaisista kilpailuista. Ensimmäisen MM-tittelinsä Peltola saavutti viestijoukkueessa 1972. Neljä vuotta myöhemmin hän teki suomalaista urheiluhistoriaa voittamalla henkilökohtaisessa kilpailussa MM-kultaa, jota täydensi hopeamitali viestissä. Menestysura jatkui vuonna 1978 henkilökohtaisella MM-hopealla ja viestikullalla. Seuraavana vuonna Peltola juhli samoja mitaleita Tampereella. Vielä 1981 MM-kisoista tuomisina oli viestihopeaa.

1976

Suomen painimaineen palauttaja.

Pertti Ukkola

(s.1950)
Pertti Ukkola voitti urallaan kaiken mahdollisen: olympiakultaa, maailmanmestaruuden ja Euroopan mestaruuden. Painille omistautunut Ukkola sai olympiaedustuksen jo 21-vuotiaana Münchenissä 1972. Neljä vuotta myöhemmin tinkimättömän ja kovan harjoittelijan tie vei maailman huipulle, kun seuraavissa olympiakisoissa Montrealissa 1976 Ukkola voitti kultaa. Vuotta myöhemmin hänet valittiin Vuoden Urheilijaksi maailman ja Euroopan mestarina.

1977

Koripallosukupolvien kasvattaja ja lajin juurruttaja.

Robert Petersen

(1928–2003)
Suomen Koripalloliiton koulutus- ja valmennuspäällikkö Robert "Petteri" Petersen kasvatti pelaaja- ja valmentajapolvia aina 1990-luvulle saakka.
“Petteri” saapui Suomeen ensimmäisen kerran mormonilähetyssaarnaajana vuonna 1949. Lähettiläät muodostivat joukkueen, joka levitti uskonnon lisäksi koripallon sanomaa ympäri Suomea. Suomen koripallomaajoukkueen apuvalmentajana Petersen toimi vuonna 1952 Helsingin olympiakisoissa, 1964 Tokion olympiakisoissa sekä kolme vuotta myöhemmin EM-kisoissa, jolloin saaliina oli historiallinen kuudes tila. Petersen toimi maajoukkueen päävalmentajana 1969-1982.

1980

Suomen urheiluhistorian kuuluisin hopeamitali.

Juha Mieto

(s.1949)
Neljissä olympialaisissa kilpaillut "Mietaa" keräsi urallaan yhdeksän arvokisamitalia, joista viisi olympialaduilta ja neljä MM-kisoista.
Lake Placidin 15 kilometrin hiihdon sadasosasekunnin tappio vuonna 1980 on yksi Suomen urheiluhistorian tunnetuimmista arvokisahäviöistä.
Mieto on nimennyt tuon olympiamitalinsa "maailman kirkkahimmaksi hopiaksi". Hän voitti toisen henkilökohtaisen olympiahopeansa samoissa kisoissa 50 kilometrillä ja kiri Suomen neljänneltä sijalta pronssille 4 x 10 km:n viestissä. Uransa komeimpaan suoritukseen Mieto ylsi Innsbruckin 1976 olympiaviestissä nostaen Suomen reiluun johtoon matkalle kohti kultaa. Maailmancupin kokonaiskilpailun hän voitti 1976 ja -80.

1980

Suomen ainoa jousiammunnan olympiavoittaja.

Tomi Poikolainen

(s.1961)
Tomi Poikolainen on ainoa suomalainen jousiammunnan olympiavoittaja ja Suomen kautta aikojen nuorin kesäolympialaisten kultamitalisti: hän oli vain 18-vuotias ottaessaan olympiavoiton Moskovassa 1980. Toisen olympiamitalinsa hän saavutti 1992 Barcelonassa Suomen napattua joukkuekilpailussa hopeaa. Kaikkiaan Poikolainen voitti urallaan 13 arvokisamitalia, joista viisi henkilökohtaisissa kilpailuissa. Kahden olympiamitalin lisäksi palkintokaapista löytyy kolme MM-mitalia ja kahdeksan EM-palkintoa.

1981

Ampumahiihdon nelinkertainen maailmanmestari.

Heikki Ikola

(s.1947)
Heikki Ikolan palkintokaapissa komeilee neljän MM-kullan lisäksi kolme olympiahopeaa ja kolme MM-hopeaa. Mitaleista neljä on tullut henkilökohtaisista kilpailuista ja loput kuusi viesteistä. Ikola saavutti ensimmäisissä olympiakisoissaan Sapporossa 1972 hopeaa viestijoukkueessa. Hän voitti Anterselvan MM-kisojen 20 km:n kilvan sekä viestikullan vuonna 1975. Neljä vuotta myöhemmin Ikola uusi 20 km:n MM-tittelinsä Lillehammerissa. Vanha mestari yllätti vielä myöhemmin ja palasi vuonna 1981 komeasti huipulle Lahden MM-kilpailuissa voittaen kolmannen maailmanmestaruutensa 20 km:llä.

1983

Suomen yleisurheiluhistorian ensimmäinen maailmanmestari.

Tiina Lillak

(s.1961)
Tiina Lillak teki yleisurheiluhistoriaa Suomen ensimmäisenä maailmanmestarina, kun hän voitti keihäsfinaalin Helsingissä 1983. Lillak oli koko kauden 1983 voittamaton. Kesän toinen kruunu oli Tampereella syntynyt maailmanennätys 74,76. Kauden päätteeksi hänet valittiin itseoikeutetusti Vuoden Urheilijaksi. Jo vuotta aiemmin Lillak paransi ME-lukemia Helsingissä 72,40 kantaneella heitollaan.

1984

Suomen kaikkien aikojen menestynein soutaja.

Pertti Karppinen

(s.1953)
Pertti Karppinen saavutti urallaan yhteensä yhdeksän arvokisamitalia. Kolmen olympiakullan lisäksi palkintokaapista löytyy kuusi MM-mitalia, joista kaksi on kultaa, kolme hopeaa ja yksi pronssia. Vuoden 1976 olympiakisoissa Montrealissa Karppinen teki suuryllätyksen voittaessaan yksikkösoudun kultamitalin. Moskovassa 1980 hän uusi olympiavoittonsa ylivoimaisella suorituksella. Los Angelesissa 1984 Karppinen nousi Moskovan kisojen tapaan vahvalla loppukirilla voittajaksi. Karppinen saavutti yksikköjen maailmanmestaruuden 1979 ja -85, MM-hopeaa vuosina 1977 ja -86 sekä MM-pronssia 1987. Vuonna 1981 hän juhli yhdessä veljensä Reiman kanssa MM-hopeaa pariairokaksikossa.

1984

Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäin naisurheilija.

Marja-Liisa Kirvesniemi

(s.1955)
Marja-Liisa Kirvesniemi (os. Hämäläinen) teki olympiahistoriaa Sarajevossa 1984 voittamalla kaikki kolme henkilökohtaista maastohiihdon kultamitalia: 5 km:llä, 10 km:llä ja 20 km:llä. Menestysura jatkui vielä 10 vuotta tuoden yhteensä seitsemän olympia- ja kahdeksan MM-mitalia. Korkeimmalle korokkeelle Kirvesniemi nousi vielä Lahden MM-kisoissa 1989 johdettuaan Suomen kolmoisvoittoon 10 km:n perinteisen tyylin kilvassa. Hän hiihti myös viestin MM-kultajoukkueissa 1978 ja 1989. Kirvesniemi päätti hiihtouransa kahteen olympiapronssiin Lillehammerissa 1994. Olympiahistoriaan hän jätti nimensä myös osallistumalla ensimmäisenä naisena kuusiin talviolympiakisoihin (1976-1994 ) - useampia ei ole yhdelläkään toisella.

1990

Ensimmäinen suomalainen NHL:n legendaaristen pelaajien joukossa.

Jari Kurri

(s.1960)
Jari Kurri nousi maineeseen iskemällä Suomelle voittomaalin alle 18-vuotiaiden EM-finaalissa 1978. Vuonna 1980 hän aloitti NHL-uransa Edmonton Oilersissa, jossa hänet sijoitettiin Wayne Gretzkyn ketjun laitahyökkääjäksi. Gretzky ja Kurri muodostivat yhden NHL:n historian tehokkaimmista pareista, joka johti Oilersin neljään Stanley Cupin voittoon vuosina 1984, 1985, 1987 ja 1988. Viides mestaruus tuli Oilersissa vuonna 1990 ilman Gretzkyä. Kurri päätti NHL-uransa vuonna 1998 tehopisteisiin 601+797=1398, jotka olivat tuolloin eurooppalaisten pelaajien ennätyslukemat. 

1995

Ensimmäinen suomalainen jalkapallon maailmantähti ja Mestareiden liigan maalikuningas.

Jari Litmanen

(s.1971)
Jari Litmanen siirtyi ammattilaiseksi Ajax Amsterdamiin 1992 ja nousi maan sarjan parhaaksi maalintekijäksi kaudella 1993-94. Litmanen saavutti Ajaxin paidassa yhteensä viisi Hollanin mestaruutta sekä Mestareiden liigan ja seurajoukkueiden maailmancupin voitot 1995. Hän pelasi myös kauden FC Barcelonassa ja kaksi kautta Liverpoolissa, missä hän voitti UEFA-cupin ja Englannin FA Cupin 2001. Vuonna 1995 Litmanen sijoittui kansainvälisessä Kultainen pallo -äänestyksessä kolmanneksi. Suomen maajoukkuetilastoissa Litmanen on kaikkien aikojen pelaaja sekä otteluiden että maalien määrässä (137 / 32).

1998

Ainoa Formula 1:n MM-tittelin kahdesti voittanut suomalainen.

Mika Häkkinen

(s.1968)
Mika Häkkinen, ”Flying Finn”, juhli kilpa-autoilun kuninkuusluokan MM-sarjan voittoa peräkkäisinä vuosina 1998 ja 1999 McLarenin ratissa. Mestaruuksista toinen ratkesi kutkuttavasti viimeisessä osakilpailussa. Vielä kaudella 2000 hän ylsi MM-sarjassa toiseksi. Häkkinen lopetti F1-sarjassa 2001, mutta palasi vielä kilparadoille DTM-sarjassa 2005-2007.

2002

Ainoa suomalainen talviolympialaisten kultamitalisti muissa kuin pohjoismaisissa hiihtolajeissa.

Janne Lahtela

(s.1974)
Janne Lahtela saavutti Naganossa 1998 kumparelaskun olympiahopeaa. Neljä vuotta myöhemmin Salt Lake Cityssä mitali kirkastui kultaiseksi. Meiringenin MM-rinteiltä Sveitsistä 1999 hänen tuomisinaan oli kultaa kumpareista ja hopeaa parikumparekilpailusta. Lahtela kilpaili 17 kautta maailmancupissa voittaen kumparelaskun kokonaiskilpailun kolme kertaa.

2006

Eniten arvokisamitaleita voittanut suomalainen alppihiihtäjä.

Tanja Poutiainen-Rinne

(s.1980)
Tanja Poutiainen on eniten alppihiihdon arvokisamitaleita voittanut suomalaislaskija ja lajin ainoa suomalainen olympiamitalisti Torinon kisojen suurpujotteluhopealla 2006. Poutiainen osallistui aktiiviurallaan 13 kertaa arvokisoihin mukaan lukien viidet peräkkäiset olympialaiset 1998–2014. Olympiahopean lisäksi hän saavutti MM-kisoissa kaksi hopea- ja kaksi pronssimitalia. Vuonna 2005 Poutiainen voitti maailmancupin sekä pujottelussa että suurpujottelussa, vuonna 2009 jälleen suurpujottelussa. Hän voitti yhteensä 11 maailmancupin osakilpailua ja nousi 48 kertaa palkintokorokkeelle.

Takaisin alkuun